Sunnuntai 20. lokakuuta 2019

KD-lehti » Juttuarkisto » Hyvä musiikki on hengen liikuntaa

Hyvä musiikki on hengen liikuntaa

19.11.2008

Kristiina Kunnas


Sellotaiteilija ja Mr Kuhmon Kamarimusiikkina tunnettu Seppo Kimanen toimii nyt Suomen Tokion-suurlähetystössä kulttuuri- ja lehdistöneuvoksena.

Jos musiikki on elämän vitamiinit ja hivenaineet, miksi me myrkytämme itseämme kaikella vahingollisella, kysyy sellotaiteilija, professori Seppo Kimanen.

Seppo Kimanen oli vuosikymmenten ajan Herra Kuhmon Kamarimusiikki. Sivu on kääntynyt, ja uudella sivulla on myös sellonuotteja. Asemapaikka on nyt Japani, Suomen Tokion-suurlähetystö. Vaikka päätyö onkin Suomen ja Japanin välisen kulttuurivaihdon edistäminen, kuuluu siihen myös oma taide. Ehkäpä sellistinä aikanaan aloittanut ja sellotaiteilijaksi ja professoriksi kasvanut muusikko voisi jopa päästä uudelleen levytysten kimppuun.

Aluksi kulttuuri- ja lehdistöneuvos innostui tekemään ympäripyöreätä päivää uudessa virassaan Tokiossa.
– Ennen kuin ymmärsin hillitä. 8-9 tunnin työaika mahdollistaa kahden-kolmen tunnin päivittäisen harjoittelun. Jos viikonloppuisin voisi soittaa enemmän, se riittäisi juuri ja juuri pitämään yllä sen repertoaarin, jonka on hallinnut, Kimanen laskee.
– Kenties jään kolmen vuoden päästä free lance -pohjalle. Silloin voisin konsertoida ehkä kymmenisen kertaa vuodessa.

Tällainen tahti vapauttaisi soittoa ja luovuutta. Ei tarvitsisi enää miettiä, kutsutaanko uudelleen. Enää hän ei soittaisi Mr Kuhmon ominaisuudessa, joten paine olisi pienempi. Mutta mikä on suurin syy, että hän lähtisi uudelleen levyttämään?
– Olen tyytymätön lähes kaikkiin levytyksiini, mies tunnustaa. –  Useimpiin hyvin tyytymätön.

Raastavat prosessit söivät miestä

Suomen lähes kaikki musiikkifestivaalit ovat historiansa aikana joko ajautuneet konkurssiin tai sen partaalle. Ei ollut Kuhmon kuulun kamarimusiikkifestivaalinkaan vetäminen aina herkkua.
– Erityisesti Kuhmo-talon synnyttäminen oli raastava prosessi. Sellaiseen en lähde enää koskaan, Kimanen vakuuttaa.

Häntä ennustettiin  myös Helsingin uuden musiikkitalon johtajan paikalle, mutta kokenut johtaja puistelee päätään.
– Helsinki on hyvin vaikea kaupunki. Henkilökohtaista luovuutta ei ole arvostettu eikä sille annettu riittävästi tilaa. Koneiston jäykkyys on liian raskas.
Kimanen toteaa, ettei Helsingissä ole luovien ihmisten aitoa tukea eikä kannustavaa ilmapiiriä.
– Kuhmoa lähdin rakentamaan, kun olin silloin itse niin innostunut. Se on tarttuvaa!
–Mukaan tuli paljon musiikin aitoja ystäviä, jotka antoivat työpanoksensa. Oma innostus ja visio olivat itseä ja perhettä liikkeelle panevat voimat.

Kaikki rakenteet kaukana ekologisesti kestävistä

59-vuotias Seppo Kimanen lainaa Erich Frommin sanoja. ”Omistaminen on vähemmän merkityksistä kuin oleminen.”
– Yritän kääntää suuntaa nuoruuteni ihanteita kohti, mutta vakuutan, ettei se ole helppoa, hän naurahtaa.
Vaikka hän ei haluakaan muuten katsoa taaksepäin vaan eteenpäin, on se harmittavaa, että kaikki rakenteet on luotu niin kauas ekologisesti kestävästä mallista.
– Elän ristiriitaista elämää. Suomessa asun Helsingin keskustassa ja meillä on kaksi kesämökkiä. Se on liian luontoa kuluttavaa.

Tokion keskusta on hämmästyttävä välitila Kimasen kuvauksen mukaan.
– Tokio on käsittämättömän viihtyisä, ihmisystävällinen paikka. Verrattuna 70-luvun saastesumun harmauteen – sellaiseen kuin Pekingissä nyt – siellä voi nykyään aistia syksyn lehtien tuoksun. 36 miljoonan asukkaan Tokio koostuu pienistä kylistä, jotka toimivat tehokkaammin ja modernimmin kuin Lontoo.
– Toista näin viihtyisää suurkaupunkia en tunne, kiittää Kimanen, jolle raitis ilma ja luonto ovat hyvin tärkeät.
– Toisaalta maaseudun autioituminen uhkaa ruokahuoltoa, joten suhteellisen pienikin häiriö voi tulevaisuudessa aiheuttaa nälänhädän minne vain. Maapallolla muodissa olevan kaupungistumistrendin tulisi katketa.

Musiikki on elämän vitamiinit ja hivenaineet

Ruoka-aineita tutkitaan kaiken aikaa tieteellisesti, ja funktionaaliset eli terveyttä edistävät ruuat ovat pop.
– Mitkä asiat vaikuttavat meidän henkeemme on jäänyt erittäin huonolle tutkimiselle. Väkivaltaiset pelit ja tv-viihde olisivat myrkkyä, jos puhuttaisiin niiden vaikutuksesta kehoon.
– Tällaisen saastan näyttäminen olisi minusta kiellettävä tai ainakin saatettava hyvin tarkkaan valvontaan.
– Hyvä musiikki on hengen liikuntaa. Se pakotttaa askaroimaan henkisesti. Mielestäni musiikki on elämän vitamiinit ja hivenaineet. Miksi me sen sijaan myrkytämme itseämme selkeästi myrkyllisillä, vahingollisilla aineilla?

Masennuspillereistä voitaisiin Kimasen mukaan luopua, jos ihmiset kuuntelisivat Joseph Haydnia joka aamu.
– Tämä on tietenkin kärjistys.
Hän pohtii myös lapsia.
– Hyvin surullista on se, jos emme kykene tarjoamaan riittävän pitkää, turvallista ja vahingollisilta vaikutteilta immunisoivaa lapsuutta lapsillemme.

Kimasen uutuuskirja tutustuttaa muusikon ajatusmaailmaan
Henkisyyttä ilman munkkiutta

Seppo Kimasen syksyllä ilmestynyt Mielessä musiikki esittelee taiteilijan elämää lavalla ja lavan takana. Mutta ennen kaikkea se paljastaa, että professori, festivaalijohtaja ja esiintyvä taiteilija on syvällinen ajattelija ja kirjoittaja.

Kimanen malttaa jättää Kirjapajan kustantamassa ja kustannustoimittaja Marja-Liisa Sarasteen ohjaamassa teoksessaan oman historiansa ikään kuin kertojan rooliin. Hän ei väsytä lukijaa minä siellä - ja minä täällä -luetteloillaan, vaan tuo elämänkokemuksensa ja osaamisensa ovelasti pohdinnoissaan lukijan tarkasteltavaksi.

Harvoin pääsee lukemaan musiikista itsensä muusikon ajatuksia. Kimasen tekee tietenkin entistä kiinnostavammaksi juuri tämä yhdistelmä: huippuluokan sellististä kuoriutui taitava festivaalijohtaja, joka vei kamarimusiikin aina Kainuuseen saakka, ja sai Kuhmon kamarimusiikin elämään ja säilymään hengissä ja muuttumaan kansallisesti ja kansainvälisesti tunnetuksi instituutioksi. Kuulkaa korpeimme kuiskintaa!

Rakastaa musiikkia - ja hiljaisuutta

Kimanen värittää tekstiään muusikkopiirien anekdooteilla. Hän pohtii ammattinsa lieveilmiöitä, kuten kilpailua ja kilpailuja, managerointia ja sponsorointia, luovuuden ja ammattilaisuuden yhteensovittamista. Hän rakastaa lempisäveltäjiään, mutta myös hiljaisuutta. Hän haluaisi henkistyä olematta kuitenkaan munkki.

Hän vertaa ”Sävelten kieli elää” –luvun lopussa musiikkia uskontoon. ”Musiikissa ja suurten uskontojen sanomassa on jotain samankaltaista. On pystyttävä uskomaan todellisuuteen, jota ei voi nähdä tai kosketella. On luotettava sellaiseen, joka on syntynyt ennen meitä ja joka on olemassa meidän jälkeemme. Ikuisten arvojen todistamisessa musiikilliset luomukset ovat ehkä heikkoja, mutta pelkät kirjoitetut tai puhutut sanat taitavat olla vielä heikompia.”

Seppo Kimanen: Mielessä musiikki. Elämää lavalla ja lavan takana. 197s. Kirjapaja 2008.