Sunnuntai 20. lokakuuta 2019

KD-lehti » Juttuarkisto » Aikalisä vaiko silmän­kääntötemppu?

Aikalisä vaiko silmän­kääntötemppu?

26.11.2008

Samuli Rissanen


EU:n puheenjohtajamaa Ranska isännöi EU-Venäjä-huippukokousta Nizzassa marraskuun puolivälissä. Unionia ja Venäjää yhdistää keskinäinen riippuvuus ja finanssikriisin tuiverrus.

Finanssikriisi pehmittää Venäjää puutullikiistassa


Keskinäinen riippuvuus pitää yllä EU:n ja Venäjän suhteita.
Kaasuriippuvainen unioni on nyt niskan päällä, kun finanssikriisi tuivertaa Moskovassa.

Tähän olemme Venäjän uutisoinnissa tottuneet: Monenkirjavaa ja poukkoilevaa tullipolitiikkaa, loputtomia rekkajonoja, jäätyneitä konflikteja ja ohjusuhittelua.

Tänä vuonna piti elää marraskuulle saakka, ennenkuin pääministeri Matti Vanhaselta saatiin toisenlaisia Moskovan kuulumisia. Keskustelut pääministerin venäläisen kollegan, Vladimir Putinin kanssa, olivatkin tuloksellisia. Komission käsiin jääneen puutullikiistan selvittely tuotti Vanhaselle Moskovassa yllätyksen, kun Venäjä lykkäsikin tullikorotuksia.
– Aikalisä on Suomelle tärkeä ja se pitää käyttää hyvin, pääministeri arvioi.

Finanssikriisi tuivertaa jo Moskovassa

Moskovan tuliaisina Suomi on niinikään saamassa 10-15 miljoonan lisätulot maiden välisestä rekkaliikenteestä.  Talousmoottoreitakin huolletaan, kun kaksi vuotta tauolla levännyt Suomen ja Venäjän välinen talouskomissio kokoontuu jälleen tulevana talvena.

Kaikupohjaa EU:n pyrkimyksille ja WTO:n vaatimuksille on alkanut löytyä. Vanhasen mukaan Venäjä ymmärtää kansainvälisen yhteistyön merkityksen paremmin kuin aiemmin, sillä finanssikriisin puhurit tuivertavat hyytävästi Moskovassakin. Öljyn halpeneminen  ja velkaantuminen on syönyt Venäjän valuuttavarantoa tänä vuonna nopeasti.

Alivaltiosihteeri Pekka Huhtaniemi Ulkoministeriöstä arvioikin, että korkeista puutulleista on haittaa Venäjän vientiteollisuudelle eivätkä ulkomaiset yritykset ole tullipolitiikasta huolimatta juurikaan investoineet maan lahoavaan metsäteollisuuteen.

Sekä Vanhanen että Huhtaniemi todistelevat, että EU-komissio on ollut Suomen tukena koko puutullikiistan ajan. Huhtaniemen mukaan komissio on ”pitänyt ääntä ja ollut tiukkana puutullikysymyksessä, joten Suomella ei ole syytä epäillä, etteikö komission tukea olisi.” Komission puolustava asenne näkyi jo Uruguayn sellutehdaskiistassa, kun Botnia sai vastustuksesta huolimatta hankkeen rahoituksen toteutettua.

Georgia hukkui finanssi­tsunamin alle

Venäjä on koetellut kansainvälisiä suhteitaan Georgian sodan ja Kaliningradin ohjustukikohdan vuoksi, mutta yksikään EU-maa ei Liettuaa lukuunottamatta vastusta yhteistyökuvioiden laajentamista Venäjän kanssa. Finanssikriisin puhurit hälvensivät Georgian sodasta noussutta pölyä ja toisaalta Yhdysvaltain hallinnon vaihtuminen asettaa suhteet uuteen valoon. Venäjän pettymys Yhdysvaltoihin on pitänyt suhteet länteen kireinä pitkään, mutta nyt EU:ssa uskotaan, että ajat ovat muuttumassa.

Nizzassa vastikään kokoontuneita EU:n ja Venäjän johtajia yhdistävät luottolaman tuomat taloushuolet. Keskinäinen riippuvuus on kääntynyt EU:n eduksi, sillä Venäjän viennistä yli puolet suuntautuu unionin alueelle.

Ilmastotalkoisiin ryhtyneen EU:n intressinä on saada Venäjä sitoutettua unionin energiapoliittisiin linjauksiin. Kun kumppanuussopimusta uudistetaan nämä näkökulmat tulevat huomioiduiksi varsinkin, kun Venäjästä on kaikella todennäköisyydellä tulossa WTO:n jäsen. Kauppajärjestön jäsenyys takaa Venäjän vientiteollisuudelle sen tarvitsemat edut, joten unionin kesken voitaisiin sopia laajemmasta yhteistyöstä.

Suomi sitouttaisi Venäjän Itämeren pelastamiseen

Happikadosta ja rehevöitymisestä kärsivä Itämeri kohtaa jatkossa aina vain uusia haasteita, kun venäläisissä satamissa viihtyvät öljytankkerit kansoittavat Suomenlahtea. Öljynkuljetukset liki kaksinkertaistuvat lähivuosien aikana ja kokonaisuudessaankin liikenne Itämeren saastuneimmalla osuudella lisääntyy 60 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Suomen sisäinen strategia on pitää Itämeri hengissä, mutta valuma-alue on laaja ja  tavoite edellyttää muiden maiden sitouttamista. Suomi on ajanut pohjoista ulottuvuutta unionissa, mutta Itämeren kuntoon vaikuttavat lisäksi Ukrainan ja Valko-Venäjän toimet. Unioni on tehnyt hyvää työtä Välimerellä, mutta rahaa tuskin valuu Itämeren pelastamiseksi samaa tahtia. Ainakin puheenjohtajamaa Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on antanut ymmärtää, että on kiinnostunut Itämerestä vain siinä suhteessa, ettei sen pelastusstrategia saisi liikaa EU-rahaa.

Venäjä on raapinut kauppajärjestön ovea jo 15 vuotta

Venäjästä voisi tulla WTO:n jäsen jo vuonna 2010. Se on jäsenyysneuvottelujen tämänhetkinen tavoite, jonka toteutuminen riippuu Venäjän poliittisesta tahtotilasta.

Venäjällä ei ole ulkoministeriön alivaltiosihteeri Pekka Huhtaniemen mukaan yksimielisyyttä siitä, haluaako maa WTO:n jäsenyyttä vai ei. Tämä siitäkin huolimatta, että Venäjän jäsenyydestä kauppajärjestössä on neuvoteltu jo 15 vuotta. Kysymys jakaa edelleen niin venäläisiä politiikkoja, virkamiehiä kuin oligarkkejakin.

Huhtaniemi uskoo kuitenkin, että ennenpitkää Venäjästä tulee kauppajärjestön jäsen. Suurin osa neuvoteltavista kohdista on jo valmiina, tosin jäljellä ovat vielä kitkaisimmat kysymykset. Venäjä koettelee kärsivällisyyttä ulkomaanliikennettä syrjivillä rautatietariffeilla, Siperian ylilentomaksuilla ja ulkomaisille elintarvikkeille määrätyillä kohtuuttomilla terveysvaatimuksilla.

EU-komissio on Suomen ulkoministeriön mukaan ollut ärhäkkänä puutullikiistassa ja nyt sekin hiertää kantona kaskessa Venäjän WTO-neuvotteluja.

Komission painostuksen ja finanssikriisin yhteisvaikutus  on lisännyt Venäjän yhteistyöhalukkuutta, mutta komission täytyy olla tarkkana, ettei Venäjän antama aikalisä puutullikiistassa ole vain silmänkääntötemppu. Venäjä kun on tulkinnut ehtoja siten, että esimerkiksi raakapuun ja metalliromun tulleja voisi nostaa huoletta ainakin siihen saakka, kunnes maasta tulee  WTO:n jäsen.

”Putkistan” ei itse tarvitse Itämeren kaasuputkea

Rahoituskriisi edistää sillanrakennusta EU:n ja Venäjän välillä, mutta Itämeren kaasuputkihankkeisiin se vaikuttaa kielteisesti. Vaikka keskinäinen riippuvuus on ymmärretty Venäjälläkin, eivät Itämeren valtiot Saksaa lukuunottamatta juurikaan hyödy uudesta putkesta. Suomikaan ei tarvitse lisää kaasua Venäjältä, joten Putkistan-nimitykset ansaittiin nyt Paavo Lipposen hahmon mukaisen ystävyys- ja yhteistyöhengen ansiosta. Samaa yya-asennetta ei entisen Neuvostoliiton satelliiteista löydy ja Ruotsissa huolettavat megaputken ympäristövaikutukset. Putkibisnes saattaa viivästyä paitsi Itämeren maiden vastustukseen myös rahoitukseen, johon nyt huojuvan pankkisektorin oli määrä voimallisesti  osallistua.