Sunnuntai 20. lokakuuta 2019

KD-lehti » Juttuarkisto » Teräsmies sai syövän kosketuksen

Teräsmies sai syövän kosketuksen

11.12.2008

Kristiina Kunnas



Taiteilija Riki Sorsa löysi pakon edessä uusia ilmaisukeinoja


Riki Sorsa sairastui kurkkusyöpään keväällä 2006. Laulaja joutui tilanteeseen, jossa edessä oli luopuminen rakkaasta ammatista, kenties koko elämästä.

Kevät 2006

Ne vievät multa takahampaat, mun omat hampaat. Sitten lähtee nielurisat ja kitarisat. En pysty syömään, ne laittaa mulle peg-avanteen. Ravinto ja neste menevät suoraan vatsalaukkuun.

Ja jos ne leikkaa, ne halkaisee mun leuan, ja kun kielen hermot katkeaa, niin sössötänkö mä koko loppuikäni? Ja onko mulla loppuikää, vai oliko se tässä?

Ja mä en laula enää koskaan. EN laula enää koskaan. En LAULA enää koskaan. En laula enää KOSKAAN!

Tällaisia ajatuksia pyörii taiteilija Riki Sorsan mielessä.

Eletään kevättä 2006. On tulossa kaikkien aikojen hellekesä, niin kuuma, että se polttaa karrelle kotimaan nurmikot, puut, puistot, eikä vain niitä, vaan myös kotimaan tunnetuimman raspikurkun.

Laulaja Riki Sorsasta letkuruokinta ei kuulosta kovin houkuttelevalta, mutta vielä tulee aika, jolloin hän osaa iloita siitä. Kun jokaisen tipan nieleminen kirvelee sietämättömän hirveästi, on itse asiassa aika hienoa, kun ruokaa tai juomaa ei tarvitse niellä.

Teräsmies on saanut syövän kosketuksen.

Marraskuu 2008

Riki Sorsa on viettänyt eilisllan Bakfickanissa Liisankadulla, ottanut ravintolavieraita vastaan, ohjannut heitä pöytiin, antanut ruokailuehdotuksia, puhdistanut pöytiä. Hän on myös jutellut niiden kanssa, jotka ovat halunneet jutella.

- Se pitää aistia, hän toteaa.

Idea ravintolasta tuli vastaan yhtenä niistä ajatuksista, joita alkoi pyöriä mielessä sen jälkeen, kun näytti vääjäämättömästi siltä, että laulajana itsensä elättänyt mies joutuisi 53-vuotiaana ammatinvaihdoksen eteen. Keittiötä isännöi Lauri Hilli, ja hän houkutteli Riki Sorsan mukaan Bakfickan-ravintolaan. Idea oli tehdä sellaista ruokaa, että kaikki haluaisivat tulla uudelleen, ja että listan jokainen annos olisi houkutteleva. Svenska Klubbenin kaunis talo Liisankadun ja Maurinkadun kulmassa Helsingin Kruununhaassa sai mielenkiintoisen iltaruokapaikan.

– Häärään siellä eräänlaisena patronina, ja se sopii minulle, Riki Sorsa hymyilee.

Hän ajatteli syöpähoitojen aikana, että olisi liian nuori eläkeputkeen. Syövän hoito nimittäin tuhosi sylkirauhaset, eikä hänelle muodostu sylkeä, laulajan äänen tärkeää kosteusvoidetta. Niinpä Riki Sorsa on nyt virallisesti sairauseläkkeellä.

– Mutta minun on pakko tehdä jotain, en halunnut olla toimettomana.

– Ruoka on ollut kovin tärkeä aina. 70-luvun alussa olin jopa kylmäkkönä tukholmalaisessa ravintolassa.

Äiti, primaballerina ja koreografi Margaretha von Bahr oli taiteilijan työaikojen mukaan paljon poissa kotoa, ja Riki oppi jo varhain tekemään itse ruokaa. Isä Esko Sorsa oli moderni mies, jolle ei ollut mahdotonta osallistua ruualaittoon.

Mutta syöpä pakotti luopumaan syömisestä.

– Silloin elin nielemättä. Mutta ei se ollut niin iso juttu siinä kokonaisuudessa, jossa jouduin ottamaan huomioon senkin todennäköisyyden, etten selviäisi sairaudesta hengissä.

”Alkoi valtava henkinen taistelu minä vastaan kuolema”

Mennään takaisin kevääseen 2006.

Taiteilija laski tappioita. Kitalaen kasvaimen ja kaulan etäispesäkkeen poistaminen on niin mutkikas operaatio, että leikkauksen jälkeen olkapää tipahtaa alas. Miten mun golfpeli, mun rakkain harrastus, pystynkö pelaamaan enää?

– Sitten tultiin hetkeen, jossa henkisesti lopetin elämäni tähän asti. Siksi en edes miettinyt laulamisen loppumista. Alkoi valtava henkinen taistelu minä vastaan kuolema.

– Annoin itseni Herran haltuun, ja päätin yrittää pitää taistelussa omaa spirittiä yllä, Riki Sorsa kertoo.

– Sillä lailla, että sä luotat johonkin, korkeimpaan voimaan, joka ojentaa sut oikealle tielle. Niin, että mä pääsen sinne parannuksen tielle, hän selostaa.

– Olin ihan täysin valmis myös siihen, ettei elämä tästä jatku. Jossain vaiheessa mua ei edes pelottanut kuolema.

– Olinhan saanut  älyttömän rikkaan elämän elää.  Musassakin olin saavuttanut kaiken mitä voi toivoa, paitsi kansainvälisen uran.

– Mulla oli ollut teräsmiesfiilis koko ikäni, en ollut ajatellut kuolemaa. Uskoin saavani elää vanhaksi, ehkä satavuotiaaksi.

Kuolemaa hän ei ollut siis ajatellut, eikä myöskään sitä, että olisi vielä jonain päivänä viemässä syövän ilosanomaa.

”Haluan antaa takaisin sitä, mitä olen saanut”

Riki Sorsa lähti Syöpäsäätiön lähettilääksi vuoden 2008 alussa.

– En ollut koskaan ennen ollut tällaisessa tilanteessa ennen, etten pysty laulamaan. Löysin uuden tehtävän elämään. Voinkin mennä yleisön eteen julistamaan tätä syövän ilosanomaa. Harva pystyy sinä ilosanomana kertomaan, mutta mä pystyn, taiteilija vakuuttaa.

Hän oli löytänyt toisenkin tavan ilmaista itseään. Miehen blogi osoitteessa www.rikisorsa.com sai jättimäärän kävijöitä. Haavoittunut Sorsa käytti mustaa huumoria ja kirjoitti itsensä sarkasmin siivillä kahden sadan tuhannen lukijan sydämeen.

Paikalliset syöpäyhdistykset järjestävät illan. Sorsa ottaa omaan tapaansa tilan ja yleisön haltuun.

– Siinä on hirveästi samaa kuin laulamisessa. Kutsunkin niitä syöpäkeikoikseni.Kerron oman tarinani, ja sen miten olen päätynyt tähän yleisön eteen.

– Kutsun jokaista syöpään sairastunutta kollegakseni.

– Ehkä olen voinut toimia jäänmurtajana. Puhun peloista, kuolemasta, sairauden demokraattisuudesta, miten kuka tahansa voi sen saada.

– Halusin antaa takaisin sitä, mitä olen sairauteni myötä saanut sekä Syöpäsäätiöltä että ihmisten uskomattoman hienosta palautteesta.

”Jokaisella on jokin”

– Kun kirjoitin blogia, mielessäni oli sananparsi Jokaisella on jokin. Näen sen niin, että jokaisella on jokin tauti, tai omainen tai sukulainen, joka sairastaa.

Moni Riki Sorsan syöpäkeikalle tuleva ei ole koskaan nähnyt häntä laulajana.

Mutta merkillinen kontakti syntyy kuuntelijoiden ja taiteilijan kesken. Kuin he puhuisivat samaa syövän kieltä.

– Syntyy ihmeellinen yhteys, kun katson yleisöäni silmiin.

– Syövän kosketuksen ovat saaneet nekin, joiden ystävä, naapuri tai läheinen sairastaa. Jokainen joka on sidoksissa sairaaseen, kuuluu joukkoon, ”Ison Flunssansa” selättänyt Riki Sorsa kuvailee.

Jättimäärä tietoa syövästä: www.cancer.fi

Kuuntele Riki Sorsan haastattelu KD-Kompassissa, Radio Dei la 13.12. klo 12.05 tai sen jälkeen www.kdlehti.fi.


Kaksi laulua veivät takaisin omaan työhön

Saimmepa vielä kuulla Riki Sorsaa.

– Sillä hetkellä kun sain luurit korvilleni studiossa olin palannut siihen omaan työhöni, maailmaan, jonka tunnen, Riki Sorsa muistelee toukokuista äänityssessiota.

– Mua alkoi itkettää, se oli niin hieno hetki.

Hänet oli saatu houkuteltua Tonttu-laulun solistiksi Sinfonia Lahden ja Laulupuu-kuoron joululevylle Siitä tuntee joulun.

– Ensin tosin sanoin, että en ikinä opi muistamaan Tontun kuuttatoista säkeistöä. Ja että sen äänittämiseen menee viikko ja litratolkulla vettä.

Ei hätää, sillä Sorsa laulaa säkeistöistä kolme, ja ääni kulkee! Suomen raspikurkku on vähän entistä herkempi. Kuulijalle nousee pala kurkkuun. Saimmepa vielä kuulla Riki Sorsaa!

Eka livekeikka kolmeen vuoteen

Julkkisten urheilu- ja raittiusyhdistys Zoomin 45-vuotiskonsertissa marraskuun puolivälissä Sorsa lauloi ensimmäisen livekeikkansa kolmeen vuoteen. Kappale oli Muuttohaukka.

Kulttuuritalon yleisö antoi seisovat aplodit.

– Vaikka se oli vain yksi biisi, se oli mulle tärkeä. Meni kaksi ja puoli sekuntia, niin olin takaisin töissä, Sorsa kuvailee tunnekylläistä hetkeä.