Maanantai 23. syyskuuta 2019

KD-lehti » Juttuarkisto » Mielipidepalsta

Mielipidepalsta

Tietokonepelien ennakkosensuurista

31.01.2008 21:44

Luin äskettäin, että kristillisdemokraatit olisivat suunnitelleet tietokonepelien ennakkosensuurin käyttöönottoa Suomessa. Sananvapauden ja epäselvien tilanteiden välttämiseksi toivoisin kuitenkin, että mahdollinen ehdotus tällaisesta olisi maltillinen tai vielä mieluummin, että asia haudattaisiin.

Erityisesti lain soveltamisalan ulkopuolelle pitäisi rajata verkon kautta ilmaisjakelussa olevat ja avoimen lähdekoodin pelit, koska tällöin raja peruskehitystyön ja julkaisemisen välillä on häilyvä ja lisäksi on epätodennäköistä, että kenestäkään, niin pelin kehittäjistäkään kuin veronmaksajistakaan, olisi kohonneiden ennakkotarkastuskustannusten maksajaksi.

Mikko Nummelin

Porvoon mitalla vastuuta, tarkastukset on jo!

31.01.2008 21:40

Porvoossa KD:n eduskuntaryhmä näemma vaati, että tietokonepelit tulisivat Valtion elokuvatarkastamon ennakkotarkastuksen piiriin. Hienoa. Tosin pelit ovat jo VET:n tarkkailussa. Kaikki pelit on ilmoitettava VET:lle, ja vain PEGI luokitellut saavat automaattisen hyväksynnän. Ja PEGI luokituksella on Suomessa sama lainvoima kuin VET:n ikärajoilla. Toisin sanoen KD vaati nykyistä järjestelmää voimaan.

Isoin ongelma peleissä on, että vanhemmat viis veisaavat niistä. Olenpa ollut kaupassa kun lapsi opastaa vanhempaansa millainen peli pitää ostaa. Ja pelin kannessa isolla K-18 merkintä... Samaan olen törmännyt kun lapselle hankittiin softair-ilma-asetta (Näitä, jotka ampuvat 4-6mm muovikuulia). Isi kysyy n.12v pojaltaan, että kai tämä on nyt parempi ja tehokkaampi kuin "naapurin Villen". Kyseessä on siis "lelu" jota ei saa luovuttaa alle 18 vuotiaalle ilman aikuisen valvontaa. Nettikin on lapsenvahti nykyjään, ja parhaimmillaankin lapsi on se, joka aikuista opastaa sen saloissa. Lapsiin luotetaan, onhan hän ikäisekseen fiksu.

Ratkaisu ei siis ole ennakkosensuurin kiristys. Ratkaisu on vanhempien rankaisu, mikäli lapset pelaavat heiltä kiellettyjä pelejä. Aloitetaan vaikka niin, että otamme pari poliisia ja vaikka sosiaalialan asiantuntijaa, ja tehdään kontrolloituja koeostoja liikkeisiin. Eli alaikäiset ostamaan heiltä kiellettyjä pelejä. Katsotaan miten käy. Ja kouluille velvollisuus ilmoittaa sosiaaliviranomaisille mikäli saavat tietoonsa ikärajojen rikkomisen. Meillä on kontrolli jo käytössä, mutta me emme käytä sitä.

Santeri Kyröhönka

Totuus on taruakin ihmeellisempi

25.01.2008 08:39

Viime päivinä tiedotusvälineissä ja jopa YK:n turvallisuusneuvostossa on käsitelty paljon Gazan kriisiä. Valitettavasti moni olennainen asia on jäänyt vaille huomiota. Israel purki siirtokuntansa ja veti joukkonsa Gazasta kesällä 2005, mutta tämä ei suinkaan rauhoittanut tilannetta vaan terrori-iskut lisääntyivät.

Sderotin kaupungissa lähellä Gazan rajaa ihmiset elävät jatkuvassa raketti-iskujen pelossa ja 94 % lapsista kärsii posttraumaattisesta stressioireyhtymästä (PTSD). Kuolonuhreiltakaan ei ole vältytty ja noin 3000 sderotilaista on jättänyt kotinsa. Puolitoista vuotta sitten Gazaan kaapattu Israelin armeijan korpraali Gilad Shalit on myös edelleen vankina. 15. tammikuuta terrorismi lisääntyi entisestään: palestiinalaiset ampuivat Gazasta yli sata rakettia ja mörssäriä vuorokauden aikana. Samana päivänä palestiinalainen tarkka-ampuja tappoi 20-vuotiaan ecuadorilaisen Carlos Chavezin, joka oli vapaaehtoistyössä Ein Hashloshan kibbutsilla lähellä Gazan rajaa.

Kun Israelin TV2:n kuvausryhmä meni kibbutsiin raportoimaan Chavezin murhaa, hekin joutuivat tulituksen kohteeksi. Tapaus on nähtävillä osoitteessa http://www.youtube.com/watch?v=UUJ3Y5jJHAM#. Hepreankielisessä videossa on englanninkielinen tekstitys. Viime viikon iskuissa haavoittui useita israelilaisia Sderotissa ja kolme rakettia osui Askeloniin, jonka voimalaitoksesta gazalaisetkin saavat sähköä.

Saadakseen iskut loppumaan Israel vähensi polttoainetoimituksia Gazaan, mutta sähkönjakelu jatkuu normaalisti. Gazan oma voimalaitos, joka on nyt suljettu, tuotti vain n. 30 % Gazassa käytetystä sähköstä, loput sähköstä tulee Israelista (124 MW) ja Egyptistä (17 MW). Gazan voimalaitoksen sulkeminen on pimentänyt Gazan kaupungin, sen sijaan Gazan kaistan etelä- ja keskiosissa on vielä sähköt. Israelilaiset sähköyhtiön työntekijät toimittavat sähköä Gazaan oman henkensä uhalla: Kassamit lentelevät heidän ympärillään heidän huoltaessaan sähköverkkoa, muutamat työntekijät ovat jo loukkaantuneet raketeista. (http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3496729,00.html)

Hamasin päinvastaisista väitteistä huolimatta Gazan voimalaitoksen sulkeminen ei johtunut polttoainepulasta, polttoainetta on vain käytetty muihin tarkoituksiin. Tavallisen kansan ollessa ilman sähköä Hamasin asepajoihin riittää virtaa, joulukuussa Hamas varasti polttoainetta jopa sairaalalta (http://www.maannews.net/en/index.php?opr=ShowDetails&ID=26661).

Peruselintarvikkeet eivät ole loppuneet, mutta Hamas on määrännyt leipomot sulkemaan ovensa saadakseen ihmiset nälkäisiksi (http://www.jpost.com/servlet/Satellite?cid=1200572510762&pagename=JPost%2FJPArticle%2FShowFull). Gazalaisia pääsee edelleen Israelin puolelle sairaalahoitoon ja Gazaan toimitetaan lääkkeitä, mutta ulkomailta tulevaa humanitaarista apua ei päästetä rajan yli.

Viime aikoina on paljastunut tapauksia, joissa räjähteitä ja asemateriaalia on naamioitu humanitaariseksi avuksi, esim. EU:lta tulevaksi sokeriksi. Terroristit ovat myös iskeneet juuri niitä rajanylityspaikkoja vastaan, joiden kautta humanitaarista apua on tuotu. Näin terroristien toiminnasta eivät kärsi ainoastaan israelilaiset vaan myös palestiinalaiset itse.

Kun sitten keskiviikkona arviolta 350 000 gazalaista tunkeutui rajan yli Egyptiin sen jälkeen, kun 2/3 raja-aidasta oli kaadettu räjäyttämällä se 17 kohdasta, Hamasiin kuuluva rajavartija myönsi Times-lehden haastattelussa Hamasin valmistelleen aidan tuhoamista jo kuukausia (http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/middle_east/article3238615.ece) sen sijaan, että kyseessä olisi ollut epätoivoisten ihmisten spontaani teko.

Nim. Starczewski

Koulutus suomalaisen hyvinvoinnin avaintekijä

23.01.2008 14:10

Jouluna ilmestyi arvovaltaisen pohjoismaisen professoriryhmän analyysi pohjoismaisen hyvinvointi- ja talousmallin nykytilasta ja tulevaisuudesta. Ryhmä kokosi kattavan kuvauksen siitä, mitkä ovat Suomen haasteita, jos hyvinvointia halutaan ihmisille myös tulevaisuudessa - ei järjestelmälähtöisesti vaan ihmisten tarpeista käsin. Professoriryhmän analyysin mukaan pohjoismainen hyvinvointi- ja talousmalli on hyvä, mutta ei tulevia haasteita ajatellen riittävän hyvä.

Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan, mutta uudistamisen tiellä on liiallinen tyytyväisyys vallitseviin oloihin ja kyvyttömyys tiedostaa uudistusten tarve. Professoriryhmän mukaan korkeampi syntyvyys tai lisääntyvä maahanmuutto eivät ratkaise Suomen julkisen talouden rahoitusongelmia. Myös ennestään korkeiden veroasteiden edelleen nostaminen voi osoittautua kansantaloudelle kalliiksi.

Professorit suosittelevat ikärakenteen muuttumisen vuoksi vähentämään tukiriippuvuutta ja nostamaan työllisyysastetta. Myös hyvinvointivaltion vastuualuetta olisi rajattava tarkemmin ja julkista palvelutarjontaa tehostettava. Suomalainen hyvinvointi- ja talousmalli on puutteista huolimatta pärjännyt hyvin, vaikka sen olisi talousteorioiden mukaan pitänyt korkean verotusasteensa vuoksi osoittautua muita heikommaksi. Salaisuus lienee siinä, että malli on kyennyt ylläpitämään merkittävää sosiaalista liikkuvuutta.

Tuloeroista ollaan montaa mieltä, mutta yhtä mieltä ollaan siitä, että niiden ei tule periytyä. Tässä Suomi on onnistunut hyvin; yhdistämään tehokkuuden ja tulotasauksen vaatimukset siksi, että merkittävä osa verotuloista on ohjattu lapsiperheiden ja koulutuksen tukemiseen, siis sosiaalisen liikkuvuuden avaintekijöihin. Suomessa pääsee koulutuksen kautta etenemään tavalla, joka muissa maissa on hyvin vaikeaa.

Investoinnit inhimilliseen pääomaan ja nuorten osaamiseen ovat aina sijoitus yhteiskunnan tulevaisuuteen. Tähän pääomaan valtion ja kuntien on satsattava myös jatkossa, jos kattavaa hyvinvointia halutaan tarjota vielä lastemme lapsille.

Marco Roth
Pirkanmaan piirin tj

Onko arvoilla enää mitään merkitystä?

21.01.2008 15:11

Kuolevien tosi-tv, tai romantisoidummin dokumentaarinen tirkistely, on saanut yllättävän paljon palstatilaa useissa medioissa. Keskustelua on käyty niin ohjelman viihteellisyydestä, kuoleman yksityisyydestä kuin myös kuolevan oikeudesta sanoa sanottavansa ja tulla kuulluksi kuolevana. Television tehtävä on tarjota työn uuvuttamalle kansalle viihdykettä ja pakoa todellisuudesta.

Vielä muutama vuosi sitten Kauniit ja Rohkeat oli vastaus rentoutustarpeeseen. Tänä iltana viihdettä ei tarjoa Hollywoodin ikinuori vaan naapurin vajaa ja puutteellinen: sinkku, liikalihava tai remonttitaidoton. Mikä nautinto on katsella hikoilevaa pullukkaa juoksumatolla? Tai tirkistellä toisten ihmisten mautonta olohuoneen sisustusta ennen ja jälkeen muutoksen? Sama halu, joka ennen ruumiillistui juoruakoissa ja halussa tietää toisten asioista vielä vähän enemmän.

Valitettavasti mahtipontiset yhteiskunta tai yleinen moraali eivät ole tirkistelyn yleistyessä rapautuneet. Jos uusimmalla viihdeohjelmalla on miljoona katsojaa, on luvun takana miljoona yksilöä, joista jokainen on valinnut tiettyyn aikaan tietyn kanavan. Ei yhteiskunta tule olohuoneeseemme käyttämään kaukosäädintä.

Ajankulusta käytetään myös kehittymisen käsitettä luomassa utopiaa siitä, että vuosien vieriminen jollain tapaa parantaisi asioita. Yksilön itsekkyys ja omien tarpeiden tyydyttäminen on tullut keskiöön.

Yksilön pitää saada vapautua kaikesta, lopulta itsestään. Ja mitä tästä oman edun tavoittelusta on seurannut? Päihde- ja mielenterveysongelmia, ylikuormittuneita hoito-alan ammattilaisia sekä huostaanottoja niin paljon, ettei laitosten tilat meinaa riittää, sijaisperheistä puhumattakaan. Onnellisia ja itseään toteuttavia aikuisia, jotka juoksevat paikasta toiseen niin lujalla vauhdilla, ettei enää jouda lukua pitämään isistä ja isäpuolista. Velkataakka ei paljoa paina, kun on saatava lisää.

Avioliitosta on tullut spektaakkeli, osa kulutushysteriaa, jossa olennaista on hääjuhlan tarjoilut ja tietenkin uniikki morsiuspuku. Jos avioliitto purkautuu ennen kuin lahjaleivänpaahtimen takuu on mennyt umpeen, voitaisiin paahdin kai palauttaa antajalleen.

Opiskeluaikana, 2000-luvun taitteessa, luin useamman niteen aiheesta arvot ja moraali. Onko tämän päivän ainoat arvot ”enemmän” ja ”minä”? Ei ole rajoja, mitä rikkoa. Kaikkea saa ja pitää tonkia, tirkistellä ja kauhistella. Lööppilehdet määrittelevät sen, mitä kunakin päivänä on kumarrettava? Arvoihin ja vakaumukseen ehtii palata vanhainkodissakin.

Eräässä kuolevien tosi-tv –puolustuspuheessa todettiin, että aiheena kuolema aiheuttaa kielteisiä reaktioita ja ahdistusta, sillä kuolema on tabu. Ei kuolema ole tabu. Tabu on asia, josta halutaan tietoisesti ylläpitää valheellisia käsityksiä tai jota halutaan viimeiseen asti suojella. Yksi tällainen tabu on esimerkiksi virkanimitykset, joissa todellinen pätevyys ei löydy koulutus- tai työkokemuksesta. Liian tylsä aihe tosi-tv:n tekijöille. Tabu tai ei, kuoleman ja syntymän välisen tirkistelyn raja on ohut.

Mielikuvitukseni tuotti jo seuraavan tosi-tv –formaatin ”Unelmien Vauva”. Siinä lapsettomuudesta kärisivät naiset voivat ilmoittautua ohjelmaan, jossa uusimman geeniteknologian avulla työstetään sopivista aineksista itselleen mieluisa perillinen. Geenivalikoimasta voi ottaa älykkyyttä ja urheilullisuutta, tai unelmavauvan voi rakentaa kokonaan oman erinomaisuutensa varaan.

Tosi-tv –elementtiä parhaimmillaan, kun voi ensin seurata 9 kk kohdun sisäistä elämää ja tämän jälkeen huippuyksilön kehitystä hamaan tulevaisuuteen. Muutama keskenmeno kuuluu asiaan, sillä pitäähän katsojille tarjota elämyksiä ja mahdollisuuksia tunnetyöhön. Ei geenimuuntelu ihmisalkioilla mene ikinä läpi? Menee, kunhan se muistetaan perustella naisten subjektiivisella oikeudella äitiyden iloon.

Onko tämän päivän viihdekuluttajalla kykyä sanoa mihinkään ei? Ei.

Anne-Mari Ollikainen
Helsinki

Miksi vaalit kannattaisi toteuttaa siten, että vallitsisi vain yksi vaalipiiri?

16.01.2008 16:21

Poliittisen järjestelmän täytyy olla äänestäjää varten eikä äänestäjä järjestelmää varten 2007 eduskuntavaaleissa Helsingissä asuva äänestäjä ei voinut äänestää ehdokasta, joka oli ehdolla Uudenmaan vaalipiirissä.

Vaaleissa suurin valinnanvara oli Uudenmaan äänestäjillä. Uudellamaalla äänestäjä pystyi valitsemaan 17 eri puolueesta ja 340 eri ehdokkaasta mieluisin. Pienin vaihtoehtojen määrä oli Etelä-Savon äänestäjällä, kun vaihtoehtoisia puolueita oli 11 ja ehdokkaita 48.

Jos Suomessa olisi ainoastaan yksi vaalipiiri kaikilla äänioikeutetuilla olisi valinnanvaraa niin paljon, että vaihtoehtoisia puolueita ja ehdokkaita olisi vähintään yhtä paljon kuin 2007 vaaleissa.

Vaaleissa 19 eri puoluetta oli asettanut 2004 ehdokasta. Yhden puolueen asettamien ehdokkaiden enimmäismäärä olisi hyvä rajata enintään 101:een, koska 101 läpipäässeellä puolue voi muodostaa yksin enemmistöhallituksen.

Koska perustuslain muuttamiseen tarvitaan 2/3 enemmistö tämä estää puolueen muuttamasta perustuslakia itseään suosivaksi. Ei synny yhden puolueen diktatuuria. Kun esimerkiksi 20 puolueella on kullakin 101 ehdokasta kokonaismäärä pysyy kohtuullisuuden rajoissa eikä 20 puolueella ole yhteensä yli 4000 ehdokasta. Puolueiden lukumäärän lisääntyminen eduskunnassa ei ole huono asia Jotkut voivat pelätä hallituksen toimivuuden huonontumista, kun hallituksessa olisi monta puoluetta eduskunnan monipuolisuuden lisääntymisestä johtuen.

Hallituksen toimivuutta kannattaa verrata opposition toimivuuteen eli jos hallitus on oppositiota elinvoimaisempi ts. yksimielisempi silloin hallitus pysyy kasassa koko vaalikauden. Hallituksen yhtenäisyyttä verrattuna oppositioon voidaan mitata sillä, kuinka monta puoluetta hallituksessa on verrattuna oppositioon. Jos hallituksessa on oppositiota vähemmän puolueita tällöin hallitus on oppositiota yksimielisempi ja pysyy kasassa koko vaalikauden.

Hallituksen tarvittavan yhtenäisyyden takaamiseksi voitaisiin sopia sellaisesta pelisäännöstä, että eduskunnassa olevista puolueista hallituskelpoisia olisi vain kannatukseltaan yli 4,0%:n puolueet. Puolue voitaisiin määritellä erinäisiin luokkiin: 1. alle 0,5% kannatuksen eduskunnan ulkopuolinen puolue eli ei-eduskuntapuolue 2. yli 0,5%:n kannatuksen eduskuntapuolue eli ei-hallituspu olue 3. yli 4,0%:n kannatuksen oleva mahdollinen hallituspuolue eli ei-pääministeripuolue 4. vaalien suurin puolue eli pääministeripuolue.

2007 vaalien tuloksen perusteella eduskunnassa olisi 10 puoluetta ja yli 4,0%:n puolueet olisivat Kesk, Kok, SDP, Vas, Vihr, RKP, KD ja PS. Kesk pitäisi valita seitsemästä muusta puolueesta tarpeeksi puolueita enemmistön saavuttamiseksi. Hallituksessa olisi vähintään kolme puoluetta ja enintään kuusi (Kesk preferoi seuraavalla tavalla: Kesk>PS>KD>RKP>Vihr>Vas). Hallituksessa olisi keskimäärin 4,07 puoluetta ja oppositiossa olisi keskimäärin 10-4,07=5,93 puoluetta. Kun on vähemmän vaalipiirejä silloin äänestäjä voi entistä aidommin olla vaikuttamassa siihen, että kumpi menestyy paremmin, paikallinen ehdokas vai mieluisin puolue.

Esimerkki: Äänestäjä asuu paikkakunnalla Kylä ja Kylässä on vaaleissa ehdokas puolueesta 1, joka on äänestäjän mielestä kuitenkin väärä puolue. Kylän naapuripaikkakunnalla Keskuksessa on äänioikeutetun mielestä ehdokas oikeasta puolueesta eli 2:sta. Kylän ja Keskuksen välissä on vaalipiirin raja, joka estää Kylässä asuvaa äänioikeutettua äänestämästä Keskuksen ehdokasta. Jos ei olisi vaalipiirirajaa äänioikeutetulla olisi enemmän vaihtoehtoja siten, että voisi äänestää joko paikallista ehdokasta väärästä puolueesta tai ei-paikallista ehdokasta oikeasta puolueesta.

Äänioikeutetun vallassa pitäisi olla se, että kumpi menestyy paremmin paikallinen ehdokas vai tietty puolue. 2007 eduskuntavaaleissa helsinkiläinen äänestäjä olisi saattanut äänestää Sauli Niinistöä, jos Uudenmaan ja Helsingin vaalipiirien välistä rajaa ei olisi ollut. Vaalipiirien yhdistämisellä lisättäisiin äänioikeutettujen valinnanvaraa. Mitä enemmän pelivaraa sitä parempi. Yhden vaalipiirin vallitessa äänestäjän vallassa olisi täysin se, että onko läpipäässeitä myös sieltä missä äänestäjä itse asuu.

Jos äänioikeutettujen lukumäärään suhteutettuna suuremmista kaupungeista olisi enemmän läpipäässeitä kuin maaseudulta silloin on täytynyt tapahtua se, että maaseudulla asuvat äänestäjät ovat kannattaneet kaupungeissa ehdolla olleita. Jos tämä aiheuttaa tyytymättömyyttä tyytyväisyys lisääntyy sillä, kun äänioikeutettu äänestää seuraavalla kerralla maaseudun ehdokasta ja varmistaa maaseudun ehdokkaiden läpipääsyä.

Manu Manner
Helsinki

Käteinen

14.01.2008 14:33

Käteisen rahan ylläpitämiseen (tuotanto, rahahuolto ja jakelu) käytetään resursseja (työtunnit ja raaka-aineet) ja tätä prosessia voidaan tehostaa ohjaamalla kansalaiset maksamaan ostoksensa maksuvälinekortilla. Rahan tuotannon, jakelun ja rahahuollon kustannukset sisältyvät kaikkiin hintoihin, joka on kuluttajalle selkein ja helpoin tapa hinnoitella maksutavat, mutta kuluttajat eivät ole näistä perittävistä maksuista tietoisia. Käteisnoston maksullisuuden tarkoitus olisi juuri maksutavan ohjaamisesta edullisimpaan.

Kansantalouden kannalta tuo edullisin kuluttaa vähemmän resursseja (työtunnit ja raaka-aineet), jotka siten voidaan kohdistaa toisaalle. Kaikki työ ei ole arvokasta. Huomaat tämän siirrellessä tiiliskiviä paikasta A paikkaan B ja sitten samat kivet takaisin paikkaan A ja niin edespäin.

Tulisiko tämäntyyppistä työtä tukea verovaroin vai sisällyttää työnhinta vaikkapa sähkölaskuun? Juuri tämäntyyppisestä turhasta työstä olisi pyrittävä eroon. Juuri tämäntyyppistä työtä on nostaa kaupan seinästä seteli, kiikuttaa se kauppaan, joka vie sen pankkiin, joka palauttaa sen kaupan seinällä olevaan automaattiin. Tulisiko tämäntyyppistä työtä tukea verovaroin vai sisällyttää työnhinta vaikkapa ruokalaskuun?

Rahan tuotanto, jakelu ja rahahuolto kuluttavat enemmän resursseja kuin maksuvälinekortin käyttö. Siksi käteisnostot automaateista tulisi olla maksullisia ja näin ohjaa kansalaiset käyttämään aktiivisemmin maksukortteja.

Nim. http://jariturja.fi

KD:n kannanotot presidentin valtaoikeuksista

07.01.2008 18:12

Miksi KD nukkuu kun käydään keskustelua presidentin valtaoikeuksista? Media on täynnä juttua miten Perussuomalaisten Soini käskee SDP:tä pitämään näppinsä erossa presidentistä. Missään ei ole mainintaa KD:n kannasta. Miksi? Eikö kantaa ole, vai onko KD talviunilla?

Tuskin talviunilla, koska Räsäsen kannanotto palvelumaksuista uutisoitiin kyllä. Ei tosin kerrottu näillä sivuilla kuin Räsäsen blogissa, josta sen sai löydettyä. Ei ihme, että emme saa huomioita mediassa, kun emme edes yritä saada mielipiteitämme tärkeissä asioissa esille. Emme edes omissa medioissamme. Puolustukseksi en hyväksy sitä, että tuo uutinen SDP:n halusta siirtää presidentin valinta eduskunnalle on sittemmin osoittautunut uutisankaksi.

Santeri Kyröhonka
Helsinki

KD Helsinki avasi kaikille avoimen keskustelupalstan

02.01.2008 14:48

KD:n Helsingin piiri on ensimmäisenä puolueena avannut keskustelupalstansa kaikelle kansalle. Puoluetaustasta riippumatta. Keskustelemaan pääsee rekisteröidyttyään keskustelupalstalle. Keskustelupalsta löytyy osoitteessa http://www.kdhelsinki.fi/keskustelu

Santeri Kyröhonka
Helsinki

Ruuan verotus EU:n tasolle

02.01.2008 09:35

Elintarvikkeiden arvonlisäveroalennuksesta eniten hyötyvät perheelliset palkansaajat, jotka kuluttavat päivittäistavarakauppaan muita ryhmiä huomattavasti enemmän. Vaikka veroale ei sillä samalla hetkellä siirtyisikään hintoihin, hillitsee se elintarvikkeiden hintakehitystä tulevaisuudessa - joskin päivittäistavarakaupan toimijat ovat nyt yhdessä luvanneet siirtää veroalen suoraan hintoihin.

SOK-Yhtymän kohdalla tästä ei ole epäillystäkään, kun ei ole omistajia kenelle katetta jakaa, jolloin keskipitkällä aikavälillä vain asiakas voi hyötyä joko korkeammasta katteesta tai edullisemmista hinnoista. SOK-Yhtymän, joka tunnetaan myös asiakasomistajuus-ohjelmastaan, ainoa sidosryhmä, jolla on taloudellisia intressejä yritystä, osuuskuntaa kohtaan, ovat asiakkaat.

SOK-Yhtymä, jolla on markkinajohtajuus ja noin 40% markkinaosuus Suomessa päivittäistavarakaupan alalla, on luvannut pääjohtajan johdolla siirtää elintarvikkeiden arvonlisäalennuksen suoraan hintoihin. SOK-yhtymä on osuuskunta, jolla ei ole taloudellisia intressejä omaavia omistajia. Ellei asiakkaita näiksi lasketa.

Kyse ei välttämättä ole siitä, söisitkö enemmän jos ruoka olisi halvempaa vaan mitä tekisit sillä rahalla joka jäisi pakollisten elinkustannusten kattamisen jälkeen. Senhän saa jokainen itse valita. Jos olisit kuningas, verottaisitko kansaa ruuasta?

Nim. jariturja.fi