Kirkkojen vihkimisoikeus

27.07.2010 11:45

Tänään Helsingin Sanomissa pohditaan, pitäisikö kirkon luopua avioliittoon vihkimisoikeudestaan, mikäli sukupuolineutraali avioliittolaki tulisi voimaan.

Uskonnonvapauden periaatteiden mukaan on tärkeää, että poliittinen valta ei sanele kirkoille, mitä niiden pitäisi tehdä, vaan että kirkot voivat itse päättää vapaasti, ilman painostusta omista opillisista kysymyksistään.

Kysymys ei koske pelkästään luterilaista kirkkoa, vaan vihkimisoikeus on noin 50 uskonnollisella yhdyskunnalla, joiden joukossa ovat niin ortodoksikirkko, katolinen kirkko, Vapaakirkko kuin Helluntaikirkko. Vihkimisoikeus on kristillisten kirkkojen lisäksi muillakin uskontokunnilla, kuten muslimeilla ja Jehovan todistajilla. Viime vuosina vihkimisoikeutta on entisestään laajennettu. Yhden kirkkokunnan omaehtoinen luopuminen vihkimisoikeudesta ei siis poistaisi oikeutta muilta yhdyskunnilta.

Yhteiskunnan kannalta on järkevää ja kustannustehokasta, että kirkot suorittavat avioliittoon vihkimisiä. Avioliittoja solmittaneen vuosittain noin 30 000, joista siviilivihkimisiä on vajaa 10 000. Jos kirkoilta poistettaisiin vihkimisoikeus, maistraattien työmäärä kasvaisi melkoisesti, mutta kirkkojen avioliittotoimitukset tuskin merkittävästi vähenisivät. Tulisi turhaa, päällekkäistä työtä.

Ruotsissa sukupuolineutraali avioliittolaki johti siihen, että kirkko taipui vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Norjassa taas kirkko on säilyttänyt perinteisen vihkimisoikeutensa avioliittolain muutoksesta huolimatta. Saksassa ja Ranskassa kirkoilla ei ole vihkimisoikeutta, mutta se ei johdu sukupuolineutraalista avioliitosta, sillä sellainen ei ole voimassa näissä maissa.

Ensisijaisena tavoitteena tulee pitää sitä, että voimme torjua avioliittolain muutoksen. Mikäli sukupuolineutraaliavioliittolaki tulisi voimaan, pitäisin tärkeänä, että kirkot saisivat edelleen pitää oman oppinsa mukaisen vihkimisoikeuden ilman poliittista painostusta samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen tai siunaamiseen. Mutta jos vaihtoehtoina on joko kirkkojen taipuminen homoparien vihkimiseen tai vihkimisoikeudesta luopuminen, luterilaisen kansankirkon jäsenenä toivon, että kirkko valitsisi jälkimmäisen.

Vihkimisoikeudesta luopuminen ei kuitenkaan ratkaisisi kirkon kannalta ongelmaa täysin. Se ei poistaisi homoliittoihin liittyviä paineita kirkon sisältä, sillä kiistaa käytäisiin sen jälkeen sukupuolineutraalien avioliittojen kirkollisesta siunaamisesta.

Pidä Päivi lujasti kiinni kristillisistä
kannanotoistasi.Sinä olet oikealla
asialla jos kuka.
Olet nyt tuulisella paikalla,sanoisinko,että pientä pyörremyrskyäkin on
odotettavissa.Vaikka tunnet varmaan
oloasi hiukan yksinäiseksikin siellä
mäellä,niin et ole yksin kuitenkaan,
Taivaan Isä valvoo ja olen monena päivänä saanut kehoituksen rukoilla puolestasi.Esirukoilijoiden joukko
on varmasti(Jumalan vaikuttamana)lisääntymään päin.
Olet kultakimpale siellä eduskunnassa
näinä vaikeina aikoina.

Niin, onhan se niin kauheata jos kirkko tukisi rakkauteen ja sitoutumiseen perustuvia suhteita, parisuhteen osapuolten sukupuolesta riippumatta. Mutta näköjään tämä aihe on teille niin kauhistuttava ja kamala, että mieluummin kirkon pitäisi luopua koko vihkioikeudesta sen sijaan että pyrittäisiin tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen (mitä kristinusko nyt tosin on aina vastustanutkin, oli kyse orjuudesta tai naisten tasa-arvosta - esim pappissääty vastusti naisten äänioikeutta viimeiseen saakka).

Ruotsin kirkko tajusi viisaasti että avioliiton pääidea ei ole siinä mitä sukupuolta avioparin on, vaan siinä miksi tämä pari haluaa ylipäätään mennä naimisiin ja mitä avioliitto sen solmineille ihmisille ja heidän lähipiirilleen merkitsee. Ruotsin kirkko totesi, että homoliitot ovat yhtä arvokkaita kuin heteroliitot, ja niitä pitää ja tulee tukea, koska avioliiton merkitys tulee juuri siitä, että siinä kaksi ihmistä haluaa elää toistensa kanssa loppuelämänsä, tukien ja rakastaen toisiaan. Ja siksi se on arvokas asia.

Kristillisdemokraatit eivät myöskään tunnu milään tavalla ottavan kantaa siihen, mikä on kirkon tai teidän puolueenne viesti homoille: onko hyvä asia että he sitoutuvat, vai ei ole. TEidän puheistanne saa sen kuvan, että on huono asia jos homot sitoutuvat, ilmeisesti kannatatte että homot eivät sitoudu, vaan harrastavat esim. irtosuhteita? Tosin taustanne tietäen luulen että tukeudutte niihin pseudotieteellisiin väitteisiin siitä, että homoseksuaalisuus voidaan "parantaa" vaikka siitä ei ole mitään hyötyä, päinvastoin vain haittaa. Esim. Britanniassa moiset "eheytysterapiat" halutaan kieltää niiden haitallisuuden takia.

Itselleni sitoutuminen ja toisista välittäminen on arvoina erittäin tärkeitä, vaikken kristitty olekaan. Siksipä minusta on tärkeää että myös homosekusaaleille annetaan yhteiskunnassa se viesti että myös heidän parisuhteensa ovat arvokkaita, ja on yhteiskunnan edun mukaista, että he myös sitoutuvat, ja elävät avioliitossa. Te ilmeisesti haluatte täysin päinvastaista, mikä taas sinänsä on outoa koska jotenkin olen aina pitänyt KD:tä arvopuoleena, ja ns. perinteisiä arvoja (kuten sitoutumista) kannattavana. Sen suhteet olettekin siis sieltä arvoliberaalimmasta päästä, vastustaen perinteisten arvojen laajentamista myös homoseksuaalien parisuhteisiin.

"Kaikilla ihmisillä tulee olla samat perusoikeudet."

Näin tunnut julistavan, mutta kummasti unohdat näihin perusoikeuksiin kuuluvan myös sen, ettei ketään tule syrjiä uskonnon, sukupuolen, iän, seksuaalisen suuntautumisen yms. vuoksi.

Jos kerran samaa sukupuolta oleva pariskunta ei saa mennä naimisiin enemmän tai vähemmän kirkollisin menoin, niin eikö tämä ole syrjintää?

Itse homona tietenkin toivon, että mekin pääsisimme naimisiin. En usko, että suurin juttu homoilla on saada se papin aamen liitolleen vaan ennemminkin saada ne samat oikeudet ja velvollisuudet, mitkä kuuluvat naimisissa oleville heteropareillekin.

Suosittelen myös tutustumaan erääseen tutkimukseen, jonka mukaan kahden äidin kasvattamat lapset sopeutuvat yhteiskuntaan heteroperheiden lapsia paremmin ( http://www.iltalehti.fi/perhe/2010060811822960_pr.shtml ).

Eipä tässä tämän enempää. Ihmettelen vain miten tekopyhää tämä touhu on sillä eikö sen raamatun kantavin ajatus ole tehdä toiselle niin kuin toivoisi itselleen tehtävän...? Tosin tuonhan voi päätellä ihan itsekin, jopa ilman mitään vuosituhansia vanhaa kirjaa.