Päivi Räsäsen blogi

Kirkkojen vihkimisoikeus

27.07.2010 11:45

Tänään Helsingin Sanomissa pohditaan, pitäisikö kirkon luopua avioliittoon vihkimisoikeudestaan, mikäli sukupuolineutraali avioliittolaki tulisi voimaan.

Uskonnonvapauden periaatteiden mukaan on tärkeää, että poliittinen valta ei sanele kirkoille, mitä niiden pitäisi tehdä, vaan että kirkot voivat itse päättää vapaasti, ilman painostusta omista opillisista kysymyksistään. 

Kysymys ei koske pelkästään luterilaista kirkkoa, vaan vihkimisoikeus on noin 50 uskonnollisella yhdyskunnalla, joiden joukossa ovat niin ortodoksikirkko, katolinen kirkko, Vapaakirkko kuin Helluntaikirkko. Vihkimisoikeus on kristillisten kirkkojen lisäksi muillakin uskontokunnilla, kuten muslimeilla ja Jehovan todistajilla. Viime vuosina vihkimisoikeutta on entisestään laajennettu. Yhden kirkkokunnan omaehtoinen luopuminen vihkimisoikeudesta ei siis poistaisi oikeutta muilta yhdyskunnilta.

Yhteiskunnan kannalta on järkevää ja kustannustehokasta, että kirkot suorittavat avioliittoon vihkimisiä. Avioliittoja solmittaneen vuosittain noin 30 000, joista siviilivihkimisiä on vajaa 10 000. Jos kirkoilta poistettaisiin vihkimisoikeus, maistraattien työmäärä kasvaisi melkoisesti, mutta kirkkojen avioliittotoimitukset tuskin merkittävästi vähenisivät. Tulisi turhaa, päällekkäistä työtä.

Ruotsissa sukupuolineutraali avioliittolaki johti siihen, että kirkko taipui vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Norjassa taas kirkko on säilyttänyt perinteisen vihkimisoikeutensa avioliittolain muutoksesta huolimatta. Saksassa ja Ranskassa kirkoilla ei ole vihkimisoikeutta, mutta se ei johdu sukupuolineutraalista avioliitosta, sillä sellainen ei ole voimassa näissä maissa.

Ensisijaisena tavoitteena tulee pitää sitä, että voimme torjua avioliittolain muutoksen. Mikäli sukupuolineutraaliavioliittolaki tulisi voimaan, pitäisin tärkeänä, että kirkot saisivat edelleen pitää oman oppinsa mukaisen vihkimisoikeuden ilman poliittista painostusta samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen tai siunaamiseen. Mutta jos vaihtoehtoina on joko kirkkojen taipuminen homoparien vihkimiseen tai vihkimisoikeudesta luopuminen, luterilaisen kansankirkon jäsenenä toivon, että kirkko valitsisi jälkimmäisen.
 
Vihkimisoikeudesta luopuminen ei kuitenkaan ratkaisisi kirkon kannalta ongelmaa täysin. Se ei poistaisi homoliittoihin liittyviä paineita kirkon sisältä, sillä kiistaa käytäisiin sen jälkeen sukupuolineutraalien avioliittojen kirkollisesta siunaamisesta.

Sananvapaus uhattuna

16.07.2010 06:03

Jyväskylän Setan uhkaus vetää viestintäpäällikkömme Asmo Maanselkä oikeuteen kolumnistaan oli pöyristyttävä. Suosittelen lukemaan Maanselän kolumnin Keskisuomalaisen sivuilta, niin jokainen voi itse arvioida uhkauksen perusteita. Jos tällainen kirjoitus tulkitaan lainvastaiseksi vihaan lietsomiseksi, sananvapaus on heikoilla. Onneksi Seta ymmärsi peräytyä hankkeestaan.

Mutta sananvapauden kannalta ongelmallista ovat myös sanomisen tahallinen vääristely. Tässä asiassa kiusaus siihen näyttää olevan suuri. Ovatko asialliset argumentit loppuneet, kun väittelyä käydään omassa päässä keksittyjä väitteitä ja tulkintoja vastaan? Valitettavasti tällaisia vääristelyjä sanomisistani löytyy niin keskustelupalstoilta kuin toimittajien kirjoittamista jutuista.

En ole missään yhteydessä puolustellut Pride-kulkueeseen kohdistuneita iskuja. Olen tuominnut ne sekä pahoinpitelynä että mielipiteen ilmaisuvapauden loukkaamisena. En ole etsinyt ”hyväksyttävää” syytä iskuille. En ole edes pohtinut tai kysellyt sitä, olisivatko iskut olleet kulkueeseen osallistuvien syytä. Silti minun väitetään sadoissa kirjoituksissa ja viesteissä tällaista sanoneen. Suosittelen lukemaan nuo aiemmat blogit ja tarkistamaan mielipiteeni. Sitä suosittelen myös pääministeri Kiviniemelle, joka on kommentoinut minun suuhuni laitettuja mielipiteitä – joita en ole koskaan sanonut.

Ymmärrän toisaalta Setan aktiivien ylireagointia. Avioliittolainsäädännön kohdalla politiikka on hyvin henkilökohtaista. Monet ovat elämässään ehkä kokeneet syrjivää kohtelua ja kamppailleet henkilökohtaisten syyllisyydentuntojen kanssa. Nämä tunteet nousevat esiin, kun poliittisessa keskustelussa puolustetaan avioliittoa miehen ja naisen välisenä sopimuksena. Ehkäpä siksi rivien väleistä löydetään sellaisiakin sanoja, jotka ovat syntyneet omassa mielessä.

Valuuko palestiinalaisten avustuksia terroristijärjestö Hamasin tukemiseen?

12.07.2010 14:04

Saksan hallitus on kieltänyt paikallisen Internationale Humanitäre Hilfsorganisation -avustusjärjestön (IHH) toiminnan. Saksan sisäministeri kertoi syyksi, että järjestö on kanavoinut jopa miljoonia euroja rahaa Gazan aluetta hallitsevalle Hamas-liikkeelle. Sekä EU että Yhdysvallat luokittelevat Hamasin terroristijärjestöksi.

Myös Suomessa on syytä olla tarkkana, ettei palestiinalaisten humanitaariseen tukeen tarkoitettuja rahoja valu Hamasille. Suomen ulkoministeriö avustaa vuosittain YK:n palestiinalaispakolaisjärjestö UNWRA:a 4,5 miljoonalla eurolla. Mediassa on esitetty väitteitä, joiden mukaan UNWRA:n palestiinalaistyöntekijöiden joukossa olisi suuri määrä henkilöitä, jotka kuuluvat Hamas-puolueeseen. UNWRA ei tarkista työntekijöiden poliittista taustaa. Epäsuorasti ulkoministeriön tukia voi siis valua myös Hamasin tukemiseen. Suomen ulkoministeriön neuvonantaja Olli Ruohomäki on julkisuudessa todennut, että on selvää, että UNWRA:n palkollisten joukossa on ihmisiä, jotka sympatiseeraavat Hamasia tai ovat sen jäseniä. UM:n Ruohomäki on myös myöntänyt, että Hamasiin kuuluvien jäsenten palkat voivat päätyä Hamasin toiminnan tukemiseen.

UNWRA järjestää koulutusta, terveydenhuoltoa, ja erilaisia sosiaali- ja hätäapupalveluja palestiinalaispakolaisille, sekä korjaa ja rakentaa palestiinalaisten pakolaisleirejä. Järjestön budjetti on tänä vuonna 1,02 miljardia euroa, ja sen suurimpia tukijoita ovat Yhdysvallat ja EU. Suomi on tukenut UNRWA:a vuosittain yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1962 ja on noussut vuoden 2009 alussa UNRWA:n neuvoa-antavan komitean jäseneksi. Hamas puolestaan on palestiinalainen islamistinen järjestö ja demokraattisesti valitun Palestiinan parlamentin suurin puolue. Hamasin peruskirjan mukaan se vastustaa rauhanomaista ratkaisua palestiinalaiskysymykseen. Järjestön tavoitteena on Israelin valtion tuhoaminen ja islamilaisen valtion perustaminen.

Herkkä aihe

09.07.2010 21:03

Tänään olen saanut vastata useisiin kyselyihin ja haastatteluihin Pride-kulkueeseen liittyen. Aihe on ilmeisen herkkä ja tulenarka. Vääriä tulkintoja sanomisista tehdään helposti. Kirjoitin aiheesta eilen blogiini ja puolueemme viestintäpäällikkö Asmo Maanselkä julkaisi mielipidekirjoituksen Keskisuomalaisessa. Emme ole toistemme sanomisia edes lukeneet etukäteen.

Omassa blogissani heitin yhden kysymyksen siitä, millaiset yhteiskunnalliset tekijät voisivat olla provosoimassa kulkueeseen kohdistuneita iskuja. Iskut ovat täysin tuomittavia eikä niitä millään voi puolustaa. Mutta silti pitää voida pohtia taustoja, edes esittää kysymyksiä. Aivan saman kysymyksen voisi esittää kirkon poltosta: ”Voisiko ärtymys kirkon asemaa kohtaa vaikuttaa kirkonpolttoon vai onko kyseessä vain mielenterveysongelma?”

Stt:ltä lähti liikkeelle useissa nettilehdissä julkaistu juttu, jossa julkaistut kommenttini eivät vastanneet mielestäni sitä, mitä haastattelussa sanoin. Toivottavasti oikaistu juttu päätyy huomisen lehtiin.

En ole ”sanoutunut irti” viestintäpäällikkö Asmo Maanselän mielipidekirjoituksesta. Kun toimittajat soittivat, olin mansikkapellolla lapsen kanssa enkä ollut edes lukenut Asmon kirjoitusta. Totesin toimittajalle, että puolueella ei ole mitään virallista kantaa Pride-kulkueeseen. Siksi Asmon juttu ei voi edustaa puolueen ”virallista Pride-kantaa”. Mutta samalla toteisin, että olemme niin sananvapaudesta kuin perhepolitiikasta Asmon kanssa aivan samoilla linjoilla. Mitään ”linjaeroa” on turha väliltämme hakea. Jokainen toki ilmaisee itseään omalla tyylillään. Pidän virheellisenä sitä tulkintaa, että Maanselkä olisi jutussa puolustanut kulkueeseen kohdistuneita iskuja tai nähnyt ne kulkueeseen osallistujien omana vikana.

Toki kunnioitamme kaikkien suomalaisten oikeutta ilmaista mielipiteensä. Sen sijaan sukupuolineutraaliin avioliittoon olemme puoluevaltuustossa ottaneet kannan, jossa haluamme säilyttää avioliiton miehen ja naisen välisenä. Mielestäni viestintäpäällikkömme puolusti kirjoituksessaan juuri tätä perinteistä suomalaista arvomaailmaa.

Väkivallan tekoja

08.07.2010 15:24

Viime päivinä uutistarjontaa ovat varjostaneet ikävät väkivallan teot. Porvoon kolmoissurma järkyttää. Hiljattain ehdonalaiseen päässeen aiemmasta murhasta tuomitun elinkautisvangin surmatyö herättää kysymyksen rangaistusjärjestelmämme asianmukaisuudesta. CNN-uutiskanavan kirvoittamilla keskustelupalstoilla on ihmetelty eurooppalaisten käsitystä ihmisen eliniästä. Miten elinkautinen voi tarkoittaa vain 12 vuoden vankeutta?  Ehdonalaiseen vapauteen elinkautisvanki päästetään yleensä 12 vuoden, käytännössä viimeistään 15 vuoden vankeusrangaistuksen kärsimisen jälkeen. Vaikka Helsingin hovioikeudessa tehtävä päätös on harkinnanvarainen, siitä on muodostunut säännönmukainen käytäntö. Armahdusautomaatista tulisi luopua. Mielenterveys- tai persoonallisuushäiriöiden lisäämälle rikoksen uusimisriskille pitäisi antaa nykyistä suurempi painoarvo. Ongelmana ovat juuri ne rikoksen tekijät, joita ei todeta täysin syyntakeettomiksi ja joita ei siten voida sulkea pakkohoitoon vankimielisairaalaan.

Myös Helsinki Pride- kulkuetta vastaan tehty kaasuisku on tuomittava ja huolestuttava. Onneksi kukaan ei saanut pysyviä vammoja. Kaikkien kansalaiset perusoikeuksia tulee puolustaa, niin oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kuin mielipiteen ilmaisun vapauteen. Isku herättää kysymyksen, miten laajalti äärioikeistolaiset ja uusnatsismiin liittyvät ajatukset saavat kannatusta nuorten keskuudessa. Osaltaan ilmiöön saattaa vaikuttaa vaikenemisen kulttuuri maahanmuuttopolitiikassa. Jos maahanmuuttopolitiikan aiheuttamista tosielämän ongelmista kaikissa puolueissa vaietaan, ääriliikkeille jää toimintatilaa. Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle? Demokraattisessa yhteiskunnassa tulee erityisesti huolehtia siitä, että perhepolitiikassa sallitaan rauhallinen, avoin keskustelu ja erilaisten mielipiteiden esittäminen.

Vihreät paljastivat arvojensa tärkeysjärjestyksen

03.07.2010 11:39

Vihreille arvoliberalismin edistäminen näyttää olevan tärkeämpi kynnyskysymys kuin ne ympäristöteemat, joiden pohjalta puolue on joskus syntynyt. Puolue on nyt julistanut haluavansa seuraavaan hallitusohjelmaan sukupuolineutraalin avioliiton. Hallitusyhteistyö kelpaa siis vain tämän hyväksyvien puolueiden kanssa, kun taas myönteinen ydinvoimakanta tai Pallaksen rakentaminen eivät häiritse vihreiden hallitustyöskentelyä.

Vihreille ydinvoiman vastustus näyttikin olevan ennen muuta mediateatteria. Ryhmä järjesti heti äänestyksen jälkeen tiedotustilaisuuden, jossa voitiin todeta ”pettymys”. Vihreät järjestivät muitakin ydinvoiman vastustustempauksia kameroiden edessä mm. osallistumalla mielenosoitusmarssiin.  Omalla kohdallani kanta oli aidosti auki lähes äänestyshetkeen saakka. Jos eduskuntaryhmä yrittää tehdä kaikkensa saadakseen kantansa läpi, pyritään vaikuttaminen kohdentamaan niihin edustajiin, jotka eivät vielä ole varmasti päättäneet äänestyskäyttäytymistään. Yksikään vihreä kansanedustaja ei pyrkinyt keskustelemaan kanssani voidakseen vakuuttaa empivän kollegan. Keskustelua toki käytiin valiokunnissa ja istuntosalissa.

Hävittyään äänestyksen vihreät julistivat avioliittosodan. Kristillisdemokraattien tavoitteena on säilyttää avioliitto miehen ja naisen välisenä. Olemme valmiit taistelemaan tässä asiassa. Sukupuolineutraali avioliitto on sisäisesti ristiriitainen käsite. Avioliitto merkitsee lähtökohtaisesti kahden eri sukupuolen väliseen jännitteeseen rakentuvaa suhdetta. Miehen ja naisen muodostamalla avioliitolla tulee yhteiskunnassa olla erityisasema, sillä se merkitsee mahdollisuutta yhteiskunnan jatkuvuuteen. ”Sateenkaariperheet” eivät ole syrjäyttäneet luonnonlakeja: lapsen syntymiseen tarvitaan edelleen aina naista ja miestä. Tiedän, että avioliittolain muuttamiseen ovat sitoutuneet vasemmistopuolueet, RKP ja viimeisimpänä Kokoomus. Siksi haastan näiden puolueiden perinteisiä kannattajia liittymään kanssamme yhteiseen rintamaan, tukemaan puoluetta, joka ei käy kauppaa perhe-arvoista.

RSS-Feed RSS-Syöte