www.kd.fi » Uutiset » Teuvo V. Riikonen: Jos lasta ei suojella, tarvitaan lastensuojelua

Teuvo V. Riikonen: Jos lasta ei suojella, tarvitaan lastensuojelua

16.12.2013

Kirjoittaja on Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja ja KD:n 2.varapuheenjohtaja.

Kirkkonummen Masalassa 17-vuotias poika löysi hylätyn lapsen hiekkakentän läheltä. Lapsi symbolisoi samalla suomalaisen lasten suojelun tilaa. Hiekkakentän punaisten huoltorakennusten takana pelkissä vaipoissa lojunut noin 2-vuotias poikalapsi, on lapsi jolla myös on perhetausta. Lapsi, jonka paljas ylävartalo ja kasvot olivat täynnä naarmuja ja verta vuotavia ruhjeita. Jos lasta ei suojella, tarvitaan lastensuojelua.


Useat Suomalaiset kunnat ja sosiaalityöntekijät miettivät vuoden lopulla kipeää kysymystä. Mitä tehdä lapselle, joka selvästi tarvitsisi kodin ulkopuolista sijoitusta? Jatketaanko perheen tukemista, huostaan otetaanko lapsi ja sijoitetaanko muualle perhehoitoon, tarvittaessa lastenkotiin tai muuhun vaihtoehtoiseen hoitoon.


Lasten suojelemiseen liittyvä asia alkaa kun viranomaiset saavat tiedon apua tarvitsevasta lapsesta. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä kuka tahansa, mutta vasta kun lapsi itse tai vanhemmat ottavat yhteyttä, kyseessä on hakemus. Syy miksi lapsi joutuu lastensuojelun kohteeksi, on usein monien asioiden summa. Kärjistetyksi lapsi ei saa hoitoa tai hän on terveytensä puolesta vaarassa. Usein mukana ovat vanhempien psyykkiset ongelmat, päihteiden väärinkäyttö, perheväkivalta, ongelmat koulussa ja lapsen omat psyykkiset vaikeudet.


Kun lapsen kohdalla ryhdytään toimenpiteisiin, silloin se on aina vakava tilanne. Perheet pyritään aina ottamaan mukaan keskusteluun, kun lapsen tulevaisuudesta puhutaan ja tehdään suunnitelma. Joskus, vaikka tilanne olisi kuinka vakava, asioihin ei puututa. Myös tästä on Suomessa esimerkkejä aina lasten kuolemantapauksiin asti. Ongelmana on usein viranomaisten vaitiolovelvollisuus, jonka seurauksena tieto viranomaiselta toiselle ei kulje.
Lastensuojelun tavoite ei voi koskaan olla, että lapsi otetaan perheeltä pois. Siksi ensin annetaan avohuollon tukitoimia. Ne ovat vapaaehtoisia ja perustuvat perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön. Avio- ja avoerotilanteissa haastavaa on, että lapsen yhteys molempiin vanhempiin säilyy.


Vaikka uusien huostaan otettujen lasten määrä väheni vuonna 2012, kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä on kasvanut voimakkaasti vuodesta 2005 lähtien. Vuonna 2012 sijoitettiin kiireellisesti 3944 lasta, jossa kasvua edelliseen vuoteen on 1,5 %. Kaikkiaan kodin ulkopuolella oli sijoitettuna 17 830 lasta ja nuorta, joista poikia on enemmän kuin tyttöjä. Vuonna 2012 lastensuojeluilmoitukset koskivat kaikkiaan 64 391 lasta. Avohuollon asiakkaina oli noin 87 200 lasta ja nuorta. Tämä on 7 prosenttia enemmän kuin vuonna 2011. Avohuollon asiakkaista 7 000 oli jälkihuollossa.


Mutta milloin tarvitaan sitten lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle? Silloin kun vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan. Kun lapsi ei ole turvassa tai eri tavoilla vahingoittaa itseään. Silloin sijoitus voidaan tehdä lyhytaikaisena ratkaisuna tai kiireellisenä, jos lapsi on vaarassa. Huostaanotto on viimeinen vaihtoehto ja tehdään usein, vaikka vanhemmat vastustaisivat sitä. Huostaan otettu lapsi sijoitetaan sijaisperheeseen tai lastensuojelulaitokseen. Monissa lastensuojelulaitoksissa hoidetaan kaikista vaikeimmassa asemassa olevia ja haasteellisimpia lapsia. Usein ongelmat vanhempien kanssa ovat yhtä vaikeita - ellei vaikeampia - kuin lasten. Myös jälkihoito pitää järjestää aina, jos sijoitus on kestänyt yli puoli vuotta, eikä lapsen ikä vaikuta siihen. Siinä tuetaan asumista, opiskelua ja toimeentuloa. Se voi jatkua 21. vuoteen asti.


Yksi suurimpia ongelmia lastensuojelussa on varhaisen puuttumisen ongelma. Kunnat ja viranomaiset eivät puutu tapauksiin riittävän ajoissa ja riittävän tehokkaasti. Myös terveen järjen käyttö lakipykälien ja asetusten viidakossa hankaloittaa vaikeissa tilanteissa työskenteleviä lastensuojeluviranomaisia.


Mitä asioita pitkään lastensuojelualalla työskentelevät työntekijät korostavat lasten kasvatuksessa? Rakkautta, rajoja ja rukousta. Usein kapinoiva lapsi, jota on rakastettu ja jolle on asetettu rajat saapuu myöhemmin takaisin ja kiittää siitä, että hänelle annettiin rajat. Kristillinen arvomaailma ei ole ollut ongelma, vaan turvallisuutta tuova asia.


Lisäksi lapsi tarvitsee läheisyyttä, lämpöä ja lohdutusta. Lapseen on sisäänrakennettu tarve tulla kuulluksi. Lastenkodeissa pitkään työskennelleillä on kokemuksia lapsista, jotka aina tulevat aikuisten viereen etsimään lämpöä. Kun luottamus on syntynyt, työntekijöihin voidaan pitää yhteyttä vuosikymmeniä ja entinen lastenkodin työntekijä on se uskottu, jolle aikuinen jo omaa elämäänsä elävä entinen lastensuojelulapsi ottaa yhteyttä.

Lapsi tarvitsee myös kosketusta, katsetta ja kiitosta. Eräs 17-vuotias tyttö pyysi vuorossa olevalta naishoitajalta "voitko tulla silittämään, minua ei ole koskaan silitetty?" Lapsi oli elänyt koko lapsuuden ja nuoruuden ilman aikuisen turvallista ja oikeaa kosketusta. Mutta lapsi janoaa myös aikuisen hyväksyvää katsetta ja kiitosta hyvin tehdystä leikistä, tehtävästä, palveluksesta ja kaikesta jolla ihmisen itsetuntoa voidaan vahvistaa.
Suomalaiset lasten hylkäämiset, lastensuojeluntapaukset ja järkyttävät esimerkit lapsia kohtaan olevasta kylmyydestä ja piittaamattomuudesta kertovat hyvin syvästä kansallisesta arvokriisistä. Syitä yksittäiseen tapaukseen ja sijoituspäätökseen on aina useita. Mutta onko syynä myös se, että ihmiskuvamme on vääristynyt ja muuttunut? Ja sen seurauksena "laps hankeen hukkuu unhoittuu..."


Parikanniemen lastenkodissa oli vuosia sitten 13-vuotias rauhallinen tyttö, joka ennen joulua tuli levottomaksi. Johtaja kysyi syytä levottomuuteen? Tyttö kertoi, että ei tiedä miltä tuntuu, kun saa joululahjoja. Jouluaattona tytölle oli tehty erityisen kauniit lahjat. Tyttö lähti syli täynnä lahjoja huoneeseensa. Johtaja seurasi perässä ja huomasi, että lapsen huoneen ovi oli vähän raollaan. Hän kurkkasi ja näki itkevän tytön istumassa sängyllään avaamattomat lahjat sylissään. Hän ei itkenyt lahjoja, vaan sitä että hänkin oli kelvollinen saamaan lahjoja.


Teuvo V. Riikonen
Kirjoittaja on Savonlinnalainen Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja ja kirjailija, joka viimeistelee tällä hetkellä lastensuojeluun liittyvää kirjaa.