Kristillisdemokratia ja energiapolitiikka

Energia on ihmisen elämän perustarve. Tarvitsemme lämpöä, sähköä ja polttoaineita kaikkialla. Energian tarve korostuu Suomessa kylmien talvien sekä harvaan asutun maan, pitkien välimatkojen ja energiaintensiivisen teollisuutemme vuoksi. Siksi tarvitsemme toimivaa ja kyllin pitkälle katsovaa sekä vastuullista energiapolitiikkaa, joka turvaa yhteiskuntamme elinvoimaisuuden nyt ja tulevaisuudessa.

Energiajärjestelmiin kohdistuu muutospaineita. Ilmastonmuutos (hiilidioksidi- ja muut kasvihuonekaasupäästöt), pienhiukkaspäästöt, energiavarojen loppuminen sekä vesistöjen kuormitukset vaativat järjestelmiä muuttumaan ympäristöystävällisempään ja vastuullisempaan suuntaan. Energiajärjestelmän muuttamiseen liittyvät ratkaisut vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen ja vaativat merkittäviä rahallisia panoksia yksityisiltä toimijoilta sekä julkiselta sektorilta. Siksi kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä energiapolitiikan johdonmukaisuutta ja ennakoitavuutta, yhteisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi kaikkien toimijoiden, EU:n ja globaalisti valtioiden kanssa.

Kristillisdemokraatit haluavat korostaa ensisijaisina energiajärjestelmän muutostarpeina energiansäästöä ja uusiutuvan energian osuuden kasvattamista kestävällä tavalla. Energiansäästön painopisteen tulee lähivuosina olla päästökaupan ulkopuolisessa toiminnassa, joita ovat asuminen, liikenne, palvelut ja kotitalouksien kulutus.

Suomen energian kokonaiskulutus oli vuonna 2009 energialähteitten energiasisältönä ilmaistuna 1331 PJ. Sähkön loppukäyttö oli alimmillaan kymmeneen vuoteen ollen 80 TWh, mikä johtui ennen muuta globaalin taantuman aiheuttamasta energiaintensiivisen teollisuuden tuotannon alenemasta. Lukuun sisältyi myös osittain metsäteollisuuden tuotantokapasiteetin vähentämistä, joka jäänee osittain pysyväksi. Valtioneuvoston vuonna 2008 annetussa kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa on sähkönkulutuksen tavoiteuraksi vuonna 2020 otettu 98 TWh ja vuonna 2030 hieman vähemmän 95 TWh. Tämä ei välttämättä merkitsisi energian kokonaiskulutuksen kasvua, koska sähkön osuus kokonaiskulutuksesta kasvanee tulevina vuosikymmeninä. Lisäksi tällä sähkönkulutuksen tasolla oletetaan, että energiaintensiivinen teollisuuden energiankulutus ei pysyvästi laske.
   
Energiantuotannon hiilidioksidipäästöt ovat viime vuosikymmenen ajan vaihdelleet hieman vuosittain ollen kuitenkin noin 80 % kokonaispäästöistä. Viimeisimpään valtioneuvoston tulevaisuusselontekoon ”Kohti vähäpäästöistä Suomea” on kirjattu Suomen tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä, mikä on linjassa IPPC:n viimeisimpien suositusten ja EU:n tavoitteiden kanssa. On selvää, että tätä tavoitetta ei voida saavuttaa ilman energiankäytön hiilidioksidipäästöjen hillitsemistä. Käytettävän energian tuotannossa tulee kiinnittää huomiota toisaalta tuotannosta syntyviin yksikköpäästöihin (eli esim. hiilidioksidipäästöt tuotettua energiayksikköä kohti) ja toisaalta kokonaiskulutuksen hillitsemiseen. Energiantuotannon ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia pitää jo poliittisessa päätöksenteossa käsitellä kokonaisuutena, johon kuuluvat yhtä lailla globaalit kuin paikalliset vaikutukset sekä suorat että välilliset. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on päivänpolttava kysymys, mutta muutkin päästöt ja vaikutukset ovat yhä ajankohtaisia.

Loppukäyttäjistä suurin on teollisuus, joka käytti vuonna 2009 lähes puolet 47 % kokonaisenergiasta. Suurin yksittäinen käyttäjä on metsäteollisuus, joka toisaalta oman energiantuotantonsa puolesta on merkittävä uusiutuvan energian tuottaja Suomessa. Seuraavaksi eniten kului rakennusten lämmitykseen (23 %), liikenteeseen (17 %) ja muihin loppukäyttöihin 13 %. Energiaintensiivisin teollisuus kuuluu päästökaupan piiriin.

Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä sitä, että politiikan teossa huomioidaan kansallisesti ja kansainvälisesti Suomen erityispiirteet, jotka vaikuttavat osaltaan energian tarpeeseen. Tällaisia ovat esimerkiksi energiaintensiivisen teollisuuden merkittävä panos kansantalouteen, ilmastolliset olosuhteet kylmine talvineen, sekä pitkät välimatkat ja asutus taajamien ulkopuolella. Sen sijaan, että pyrittäisiin vain kopioimaan toimivia käytäntöjä muualta, on myös kannustettava suomalaisia innovatiivisuuteen uusien energiaratkaisujen kehittämiseksi ja käyttöön ottamiseksi.

KD:n energiaohjelma (pdf)